tiistai 8. elokuuta 2017

Kurssisuunnitelma

Nainen juhlakulkueessa, Tirynsin 
palatsin fresko 1200-1400 ekr
kuva: Carole Raddato

Oikeusteorian kurssi on tarkoitettu maisterivaiheen oikeustieteen opiskelijoille (neljäs opiskeluvuosi), joilla on jo perustiedot oikeusjärjestelmän eri osa-alueista. Kurssi sijoittuu opiskelu-uralla siihen taitteeseen, jossa ruvetaan suuntautumaan kohti käytännön työelämää. Jotkut opiskelijoista ovat tässä vaiheessa sinne osittain jo siirtyneetkin.  Onnistuneen työelämään siirtymisen kannalta olennaista on taito tehdä opiskelujen aikana hankituilla tiedoilla joitain, niiden käyttö toiminnassa. Kurssin tarkoitus onkin johdatella juridiikan kentälle pian siirtyviä opiskelijoita oikeudellisen tiedon käyttötaitoon.

Tässä suunnitelmassa esitellään ensin kurssin ydinaines ja sen jälkeen käsitellään lyhyesti kurssin tavoitteita, sisältöjä, menetelmiä, arvostelua ja pedagogiikkaa. Lue suunnitelma huolellisesti, toivottavasti päätät osallistua!


1. Kurssin ydinaines


Kurssin keskeinen sisältö jakaantuu kolmeen osa-alueeseen: oikeudenmukaisuus, argumentaatio ja retoriikka, sekä perinteet ja suuntaukset oikeustutkimuksessa.
  • Oikeudenmukaisuudella tarkoitetaan tällä kurssilla juridiikalle ominaista oikean ja väärän kielioppia.
  • Argumentaatio ja retoriikka kiinnitetään klassisiin osiinsa: kompositio, definitio ja narratio.
  • Tutkimukselliset perinteet ja suuntaukset konkretisoituvat oikeudellisessa käytännössä näkökulmina, jotka hyvä juristi hallitsee.
Kurssin keskeisin osa-alue on argumentaatio ja retoriikka, jonka eräänlaisina laajennuksina tarkastellaan kahta muuta.


2. Mitä on oikeusteoria?


Puusepän työkaluja 1600-luvulta, 
© Mary Rose Trust
”Oikeusteoria” tarkoittaa tällä kurssilla kokonaisvaltaista juridista ajattelua, jonka varassa ammattitaito lepää ja kehittyy. Oikeusteorian erottaa substanssioikeudenaloista – kuten rikosoikeudesta, ympäristöoikeudesta, kauppaoikeudesta, jne. – se, että oikeusteoria on kaikilla juridisen toiminnan alueilla käytettävä resurssi. Toisin sanoen oikeusteorian välineet ovat kaikkiin juridisiin tilanteisiin sopivia välineitä, niin sanottuja yleistyökaluja. Juuri näiden avulla juristin ammattia harjoitetaan.

Voidaan sanoa, että yleistyökalujen käyttötaito erottaa juristin muista asiantuntijoista – kuten vaikkapa poliiseista, rakennuslupa-arkkitehdeistä, kiinteistönvälittäjistä jne. – jotka kylläkin tuntevat oman alansa oikeudellisen sääntelyn ja menettelytavat erinomaisesti, mutta eivät kuitenkaan harjoita juridiikkaa. Juristia yleistyökaluineen tarvitaan silloin, kun asiat eivät suju totuttujen kaavojen mukaan.

3. Tavoitteet

Marathonin taistelu, piirros: Critias

Kurssin tavoitteena on opetella käyttämään oikeudellisia yleistyökaluja, joiden avulla kokonaisvaltainen juridinen ajattelu käännetään toiminnaksi käytännön konkreettisessa tilanteessa. Tämä oppimistavoite saavutetaan harjoittelemalla kahta toisiinsa kiinteästi liittyvää taitoa, analyysiä ja strategiaa:
  • Analyysin taito on juridisten tilanteiden ymmärtämistä, jossa korostuu tarkkanäköisyys sekä kyky erotella kokonaisuus osiin ja tajuta niiden välisiä yhteyksiä.
  • Strategian taito on argumentaatiokokonaisuuden suunnittelua, jossa korostuu luovuus, vaihtoehtojen ja niiden seurausten ennakolta näkeminen sekä kyky varautua vastapuolen argumentaatioon.
Oikeustieteessä oikeustapauksissa esiintyvien argumentaatiorakenteiden analyysia harjoitetaan tutkimuksellisten päämäärien vuoksi. Käytännön elämässä toimimisen kannalta oikeustapauksien analyysi on hyvä ja helppo tapa kehittää omaa ammattitaitoa.

4. Sisällöt

Glossaattori Odoferuksen 
(♱1265) hauta Bolognassa,
kuva: Paolo Monti

Kurssin oppimissisällöt kiinnittyvät oikeusteorian vakiintuneisiin aihealueisiin: oikeudenmukaisuus, argumentaatio ja retoriikka, sekä tutkimussuuntaukset ja -perinteet. Argumentaatio ja retoriikka muodostavat keskuksen, jonka näkökulmasta tarkastellaan kahta muuta aihealuetta.

 

Oikeudenmukaisuus

Oikeudenmukaisuudella voidaan tarkoittaa montaa muutakin asiaa, mutta tällä kurssilla keskitytään toimivan oikeusjärjestyksen niin sanottuun ”immanenttiin”, eli siihen sisään rakentuneeseen oikeudenmukaisuuteen. Se on oikean ja väärän erottamisen juridista välineistöä, joka toimii eräänlaisena juridisen argumentaation peruskielioppina. Tämän kieliopin elementtejä ovat:
  • yksilön oikeudet, 
  • laillisuus, 
  • hyväksyttävät yhteiskunnalliset tavoitteet ja 
  • tilanteiden vaatima kohtuus. 
Näistä ja näiden välisiistä suhteista löytyvät juridisen argumentaation strategisen suunnittelun perusainekset.

 

Argumentaatio ja retoriikka

Juridisen argumentaation ja retoriikan kolme klassista osa-aluetta ovat:
  • narratio, 
  • definitio ja 
  • kompositio. 
Narratio (kertomus) tarkoittaa ensinnäkin jutun faktojen esittämistä ajallisessa järjestyksessä, eli kertomuksena, jossa tapahtumista ja teoista seuraa toisia tapahtumia. Toisaalta narratio on myös käsillä olevan tapauksen ja siinä tehtävän ratkaisun sijoittamista pidemmän ajan poliittisyhteiskunnalliseen perspektiiviin, johon kuuluu sekä historia että tulevaisuus.

Definitio (määrittely) tarkoittaa jutun kontekstualisointia ja käsitteellistämistä. Kontekstualisointi on tapahtuminen eli tosiasioiden tulkitsemista jossakin yhteiskunnallisen toiminnan kontekstissa. Tällä perusteella osoitetaan esimerkiksi oikeudenala, jolle juttu kuuluu, sekä ehdotetaan lakia ja lainkohtaa, joka tulisi valita päätöksenteon pohjaksi. Käsitteellistäminen taas on oikeudellisen merkityksen antamista, jutun faktojen sekä juttua taustoittavan yhteiskuntatodellisuuden jäsentämistä ja hahmottamista juridisin termein.

Kompositio (sommittelu) tarkoittaa laajassa mielessä oikeudellisen puheen tai tekstin kaikkien osien järjestämistä kokonaisuudeksi.  Suppeassa mielessä se tarkoittaa argumenttien ja vasta-argumenttien järjestämistä sellaiseksi kokonaisuudeksi, jolla on sisäinen rakenne ja juoni. Komposition tekeminen on strategista suunnittelua, jossa erityisen tärkeää on varautuminen vastapuolen mahdollisiin suunnitelmiin ja kyky arvioida, mitkä ovat hänen asemansa heikkoudet ja vahvuudet suhteessa omiin vahvuuksiin ja heikkouksiin.

 

Tutkimussuuntaukset ja –perinteet

Tutkimussuuntaukset ja -perinteet ovat lähestymistapoja, joista tieteen piirissä voi muodostua keskenään enemmän tai vähemmän poleemisissa suhteissa olevia koulukuntia. Käytännön tilanteiden kannalta koulukuntakiistoilla ei ole merkitystä. Sen sijaan itse lähestymistavat ja tulokulmat ovat tärkeitä myös käytännössä, sillä niitä on mahdollista hyödyntää argumentaatiossa valittavina näkökulmina. Hyvä juristi saa aikaiseksi tilanteeseen ja tavoitteisiin sopivan argumentatiivisen tasapainon näkökulmien välillä. Kurssilla käsitellään kolmea perusnäkökulmaa:
  • analyyttinen
  • normatiivinen ja 
  • realistinen. 
Kyky kääntää tutkimussuuntauksiin ja -perinteisiin sisältyvät näkökulmat argumentaatioksi on epäilemättä juridisen ammattitaidon kruunu.

5. Menetelmät

Auguste Rodin, Ajattelija

Kurssi rakennetaan simuloimalla oikeustapaus, eli kuvittelemalla erään Suomen korkeimman oikeuden vihapuhetapauksen (KKO 2012:58) vieminen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Kurssin alkuvaiheessa kotitöinä tehtävistä harjoituksista syntyy pohjatekstejä, joita sen jälkeen työstetään pienryhmissä. Kurssin lopuksi kukin opiskelija muokkaa teksteistään lopputyön oikeudenkäyntiasiakirjan muotoon. Tällä tekstillä opiskelija edustaa ihmisoikeustuomioistuimessa joko Suomen valtiota (vastaaja) tai mainitussa tapauksessa tuomittua yksilöä (kantaja).

Kurssilla käytetään käänteisen opetuksen menetelmää (flipped classroom).  Niitä asioita, jotka periteisessä opetuksessa tapahtuvat luokkahuoneessa, siirretään käänteisessä opetuksessa suuri määrä tehtäväksi valmistautumisjaksolla itsenäisesti, siis ennen yhteiseen tilaan tulemista. Yhteistä aikaa hukataan käänteisessä opetuksessa mahdollisimman vähän luennoimiseen, sillä opiskelijoilla on valmistautumisjaksolla tehdyn työn ansiosta hyvät valmiudet keskustella, esiintyä ja tehdä itse. Käänteisen opetuksen viimeinen vaihe on omaehtoista tutkivaa oppimista, jolle edelliset vaiheet ovat luoneet tiedolliset ja muut edellytykset.

Oikeusteorian kurssi sisältää käänteisen opetuksen perusajatusta noudattaen kolme jaksoa: neljän viikon valmistautumisjakson, yhden viikon intensiivisen kontaktiopetusjakson, josta iso osa on pienryhmätyöskentelyä, sekä kahden viikon lopputyön kirjoittamisjakson. Kurssilla käytetään verkkoa videotutoriaalien jakamiseen (Vimeo) sekä harjoitustehtävien ohjeistamiseen ja palauttamiseen, yleiseen tiedottamiseen, erilaisten käytännöllisten kysymysten esittämiseen ja selvittämiseen, sekä lopputöiden palauttamiseen ja arvosteluun (Optima). Varsinaiset asiasisältöihin liittyvät keskustelut järjestetään käytäväksi kasvokkain. Verkkokeskusteluja tms. virtuaalisia kokeiluja ei kurssiin kuulu.

Valmistautumisjakso

Valmistautumisjakso on kokonaan verkkopohjainen. Kukin opiskelija voi tällä jaksolla työskennellä omaan tahtiin ja oman aikataulunsa mukaisesti vaikkapa iltaisin. Työskentely on kuitenkin strukturoitu siten, että jokaisella neljällä viikolla palautetaan harjoitustehtäviä, jotka ovat analyysiharjoituksia ja strategisen suunnittelun harjoituksia.
  • Analyysiharjoitukset tehdään opettajan valmistamien videotutoriaalien opastamana. 
  • Strategisen suunnittelun harjoitukset tehdään Optimassa saatavilla olevien materiaalinen, erityisesti tapaukseen KKO 2012:58 liittyvien oikeudenkäyntiasiakirjojen pohjalta. 
Kaikki tehtävät palautetaan Optimaan ja niiden tekeminen ajallaan on kurssin seuraaville osioille osallistumisen edellytys.

Kontaktiopetusjakso

Kontaktiopetusjakso on intensiivistä yhdessä tekemistä ja sen päivät ovat pitkiä. Niiden alussa ja lopussa ollaan yhteisessä tilassa, mutta tärkeintä on työskentely 4–5 hengen pienryhmissä. Ryhmätyöskentelyssä onnistumisessa tärkeitä ovat esiintymistaidot ja vuorovaikutustaidot. Näitä ovat ennen kaikkea puhminen selkeästi ja kuunteleminen tarkasti.

Pienryhmissä kukin esittelee valmistautumisjakson strategisen suunnittelun harjoituksista syntyneitä tekstejään. Tarkoitus on saada eväitä jatkotyöstämiselle:
  • hankkimalla toisilta palautetta omista töistä ja  
  • tutkimalla toisten keksimiä ratkaisuja samoihin pulmiin. 
Ryhmät eivät tee yhteistä tekstiä (ryhmätyötä), vaan niissä keskitytään kunkin omaan esitykseen kerrallaan. Jokaiseen ryhmään tulee sekä kantajan että vastaajan puolen valinneita, mutta kyse ei kuitenkaan ole väittelyharjoituksesta. Ryhmissä ollaan kurssin perimmäisten tavoitteiden kannalta samalla puolella. Tarkoituksena on antaa jokaiselle mahdollisimman hyvät eväät lopputyön kirjoittamista varten.

Lopputyön kirjoittamisjakso

Lopputyönä kukin laatii tekemiensä harjoitusten ja kontaktiopetusjaksolla saamansa palautteen pohjalta viiden sivun (1500 sanan) oikeudenkäyntiasiakirjan, joka sisältään oikeuspuheen kantajan tai vastaajan puolesta esitettäväksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Tätä varten tutustutaan ihmisoikeustuomioistuimen Internetsivun podcasteihin, joiden avulla saadaan kuva siitä, minkälaisia ovat puheet oikeissa oikeudenkäynneissä.

Oikeudenkäyntiasiakirjan ja puheen rakenteena käytetään seuraavaa klassista sisällysluetteloa
  1. Johdanto
  2. Kertomus tapahtumista 
  3. Ratkaiseva kysymys 
  4. Argumentaatio ja vasta-argumentaatio
  5. Johtopäätökset
Rakenne on pakollinen, mutta sisällössä vapaat ja luovat kokeilut ovat sallittuja ja toivottujakin. Näitä kokeiluja kuten tekstin sisältöä muutenkin arvioidaan siitä näkökulmasta, miten hyvin siinä osataan hyödyntää kurssin yleisiä oppimissisältöjä (oikeudenmukaisuus, argumentaatio ja retoriikka, tutkimussuntaukset ja perinteet). Arvostelusta tarkemmin alempana.

Kurssilla toteutetaan alusta asti ns. kasautuvan kirjoittamisen ideaa. Tekstin tuottaminen aloitetaan pienemmistä sormiharjoituksista. Tämän jälkeen tekstejä muodostuu ja niitä muokataan lisää pitkin matkaa. Tavoitteena on, että lopputyön kirjoittamista ei tarvitsisi aloittaa tyhjästä. Loppytyö on olemassa olevien ainesten muokkaamista ja järjestämistä, sekä kokonaisuuden viimeistelyä.

6. Arvostelusta

Alberto Baumann, Introspezione

Kurssin kaikki osat ovat yhtä tärkeitä. Kaikki harjoitukset on tehtävä ajallaan ja hyväksytysti ja kontaktiopetusjaksolle on osallistuttava täysipainoisesti. Erityisen tärkeää on pienryhmätyöskentely. Muiden auttaminen eteenpäin heidän töissään on korvaamattoman arvokas työpanoksesi tällä kurssilla. Huomaathan, että tätä asiaa ei luonnolisestikaan voi korvata lisätehtävillä tms., sillä kysymys on siitä, mitä annat muille ryhmäsi opiskelijoille.

Kuitenkin vain lopputyönä esitettävä oikeudenkäyntiasiakirja arvostellaan skaalalla 0–5. Se on myös opintojaksosta kokonaisuutena tuleva arvosana. Kurssin muut osat arvostellaan vain hylätty/hyväksytty vaihtoehdoilla, mutta huomaathan, että kaikki työt ja harjoitteet kurssilla pohjustavat ja tähtäävät lopputyönä tehtävää oikeudenkäyntiasiakirjaa. Petaa niissä itsellesi mahdollisimman hyvät menestymisen edellytykset!

Arvostelukriteerit

Lopputyön arvioinnin aluksi tarkastetaan, onko kirjoittaja noudattanut tehtävänantoa: onko teksti kirjoittettu oikeudenkäyntiasiakirjaksi jompaakumpaa osapuolta edustaen, vai onko ruvettu kirjoittamaan akateemista esseetä tai mielipidekirjoitusta. Seuraavaksi tarkastetaan, onko kirjoittaja noudattanut annettua rakennetta. Vasta näiden alustavien tarkastusten jälkeen sisältö voidaan arvioida. Se tehdään seuraavia kriteereitä noudattaen.
  1. Osaako kirjoittaja käyttää oikeudenmukaisuuden juridista kieltä, jonka elementtejä ovat yksilön oikeudet, laillisuus, hyväksyttävät tavoitteet, ja kohtuus.
  2. Osaako kirjoittaja muodostaa oivaltavan argumentatiivisen kokonaisuuden oman asiansa puolesta ja vastapuolta vastaan.
  3. Osoittaako kirjoittaja argumentaatiossaan oikeusteoreettisten lähestymistapojen tasapainoista hallintaa.
Vaikka näitä kriteereitä ei arvostelussa sovelleta liian kaavamaisesti, voi opiskelija kuitenkin lopputyötä tehdessään asettaa omat tavoitteensa seuraavan karkean skeeman mukaisesti: Arvosanalla 1 pääsee läpi kun täyttää kriteerin yksi. Arvosanoihin 2 ja 3 vaaditaan edellisen lisäksi kriteerin kaksi täyttymistä. Arvosanoihin 4 ja 5 pääsee, kun edellisten lisäksi täyttyy kolmas kriteeri.

Itsearvio

Varsinaisen lopputyön lisäksi jokainen jättää Optimaan erikseen 100 sanan itsearvion omasta työstään:
  • tehtävänannon noudattamisen, 
  • annetun rakenteen, sekä 
  • sisällön näkökulmasta. 
Itsearviossa kerrotaan mitä arvosanaa tekijä lähti tavoittelemaan ja mihin arvosanaan lopputulos tekijän omasta mielestään ylsi.

Arvostelun oikaisu

Jos opiskelija on tyytymätön saamaansa arvosteluun, hän voi pyytää siihen oikaisua opettajalta. Pyyntöön tulee liittää hyvin perusteltu ja analyyttinen selitys siitä, miksi oma lopputyö ansaitsee paremman arvosanan. Muistathan, että loppytyö arvostellaan sisällön kannalta vain, jos sen tekijä on noudattanut tehtävänantoa ja annettua rakennetta. Puutteita näissä ei voida korjata sisältöön kohdistuvalla oikaisupyynnöllä.

7. Kurssin pedagogiikasta

Snooker, kuva Michael N. Maggs

Opiskelijan kannalta kurssi on perinteiseen verrattuna merkittävästi etupainotteinen. Perinteisessä luento-opetuksessa opiskelija voi osallistua enemmän tai vähemmän passiivisena kontaktiopetukseen, jonka jälkeen kuulusteluun valmistautuessa tehdään kovin työ. Tällä kurssilla kovin työ tehdään valmistautumisjaksolla. Etupainotteisuuden tarkoitus on se, että kontaktiopetusjakso ja lopputyön kirjoittamisjakso ovat niin sanotusti loivaa alamäkeä, jolla voi nauttia aiemman työn hedelmistä ja tekemisen ilosta.

Tämä kurssisuunnitelma on laadittu noudattaen ns. ”konstruktiivisen linjakkuuden” pedagogisia periaatteita. Ne voidaan tiivistää seuraavasti:
  • Kurssin on oltava sellainen, että opittava asia on arvokasta opiskelijalle.
  • Kurssin on oltava sellainen, että opiskelija voi käytännössä saavuttaa tavoitteet.
  • Konstruktiivisuus: opiskelijan on annettava oppia asiat oman työn ja kokemuksen kautta.
  • Linjakkuus: tavoitteet, harjoitteet ja arviointi kohdistuvat samaan asiaan, joka on jokin teonsana, verbi.
Kurssi pyrkii linjakkuuteen siinä, että sen kaikki osat keskittyvät argumentaation taitoon; ”verbi” on siis ”perustella”. Kurssilla rakennetaan konstruktiivisuuden varaan siten, että painopiste on vahvasti opiskelijan omassa tekemisessä niin harjoitteissa, ryhmätöissä kuin lopputyössä. Opittavan asian arvokkuutta tai hyötyä opiskelijalle on pidetty erityisesti silmällä, samoin kuin sitä, että kurssin tarjoamalla alustalla on käytännössä mahdollisuus päästä tavoitteisiin.

Opettajan työtä pitää arvioida kurssin kuluessa ja sen päätyttyä yllä mainituilla kriteereillä. Palautekyselyssä opiskelijoilta kysytään, että oliko kurssin sisältönä arvokkaita taitoja ja oliko kurssilla myös mahdollista oppia ne, sekä miten opiskelijan oman tekemisen idea toimi kurssilla ja pysyikö kurssin kokonaispaketti johdonmukaisena.